Esivanhempani: Johan ja Beata Palenius Orivedeltä ja kaksi jälkipolvea

1. Johan Palenius o.s. Padustaival
s. 13.3.1812 Padustaival, Orivesi, k. 22.12.1865 Hatanpää, Messukylä
Viimeisin ammatti torppari

Aviovaimo 16.7.1837 Orivesi:
Beata Jöransdotter Palenius o.s. Uotila
s. 1.9.1814 Uotila, Orivesi, k. 4.9.1872 Hatanpää, Tampere

1.1. Amanda Carolina Juvén o.s. Palenius
       s. 25.4.1838 Orivesi, k. 10.11.1911 Jämsä
       Aviomies:
       Henrik Juvén (s. 2.6.1836 Padasjoki, k. 21.11.1905 Jämsä)
       Lisätietoja: itsellinen, entinen torppari Leikkikangas torpasta

1.2. Hedvig Mathilda Lindbom o.s. Palenius
       s. 10.3.1843 Orivesi, k. ? mahdollisesti Tampereella
       Aviomies:
       Karl Gustaf Lindbom (s. 8.12.1843 Orivesi, k. ?)
       Lisätietoja: entinen aliupseeri

1.3. Anna Maria Wigrén o.s. Palenius
       s. 18.10.1845 Orivesi, k. ? mahdollisesti Tampereella
       Aviomies:
       Karl Fredrik Wigrén (s. 21.1.1849 Hämeenkyrö, k. 12.11.1888 Tampere)
       Lisätietoja: poliisi

1.4. Carl Fredrik Palenius
       s. 21.11.1851 Messukylä, k. 14.5.1898 Tampere
       Lisätietoja: pellavatehtaantyöntekijä
       Aviovaimo:
       Maria Wilhelmina Palenius o.s. Helenius (s.1.4.1848 Messukylä, k. ? Tampere)

1.1.1. Maria Jokinen o.s. Juvén
          s. 15.8.1866 Jämsä, k. 27.3.1944 Jämsä
          Aviomies:
          Viktor Jokinen (s. 26.5.1863 Jämsä, k. 2.4.1931 Jämsä)

1.1.2. Gustaf Juvén
          s. 15.5.1869 Jämsä, k. ?
          Aviovaimo:
          Amanda Juvén o.s. Nikkilä (s.15.11.1874 Luumäki, k. ?)

1.1.3. Ida Juvén
          s. 7.9.1873 Jämsä, k. ?

1.1.4. Aurora Lehtinen o.s. Juvén
          s. 6.5.1876 Jämsä, k. ?
          Aviomies: Aleksi Lehtinen (s. 24.8.1877 Jämsä, k.?)

1.2.1. Karl Gustaf Lindbom
          s. 12.1.1867 Tampere, k. 23.1.1869 Tampere

1.2.2. Kaarlo Emil Lindbom
          s. 7.7.1871 Tampere, k. ?
          Aviovaimo: Mathilda Josefiina Lindbom o.s. Palkee (s. 12.1.1871 Tampere, k. ?)

1.2.3. Mathilda Josefina Lindbom
         s. 3.4.1876 Tampere, k. ?

1.2.4. Karl Viktor Lindbom
          s. 16.9.1876 Tampere, k. ?

1.2.5. Ida Maria Lindbom
          s. 27.9.1881 Tampere, k. ?

1.3.1. Olga Maria Eklund o.s. Wigrén
          s. 17.6.1873 Tampere, k.
          Eronnut aviomiehestä: Juho Alfred Eklund (s. 20.6.1870 Tampere, k. ?)

1.3.2. Anna Pauliina Wigrén
          s. 24.9.1875 Tampere, k. 13.7.1876 Tampere

1.3.3. Anna Paulina Wigrén
          s. 5.6.1877 Tampere, k. ?
          Lisätietoja: Ammatiksi on merkitty kätilö. Asui osoitteessa Viinikankatu 26.

1.3.4. Ida Alina Wigrén
          s. 2.10.1880 Tampere, k. ?

1.4.1. Beata Maria Palenius
          s. 25.9.1873 Tampere, k. ?
          Lisätietoja: 1936 asuinpaikaksi on merkittynä kunnalliskoti.

1.4.2. Johan Fredrik Palenius
          s. 19.5.1876 Messukylä, k. 18.1.1951 Tampere
          Aviovaimo: Hanna Lydia Palenius o.s. ? (s. 15.2.1887 ?, k. 9.1.1960 Tampere)

1.4.3. Kaarle August Suoniemi o.s. Palenius
         s. 12.1.1879 Tampere, k. 20.6.1949 Hämeenkyrö
         Lisätietoja: Muutti Tampereelta Hämeenkyröön ja osti maatilan. Muutti sukunimensä 
         Paleniuksesta Suoniemeksi, maatilansa mukaan.
         Aviovaimo: Hilma Josefina Suoniemi o.s. Mäkelä (s. 7.10.1882 Hämeenkyrö, k. 23.11.1961
         Hämeenkyrö)  

1.4.4. Otto Anshelm Palenius
          s. 6.5.1884 Tampere, k. 4.9.1885 Tampere

1.4.5. Elli Amalia Palenius
          s. 20.4.1887 Tampere, k. ?
          Lisätietoja: Valmistunut Tampereen Kansakoulusta 31.5.1900. Toiminut ompelijan
          ammatissa. Asunut Tampereella Johanneskylä 17 (v. 1910-1913) ja Puuvillatehtaankatu 12
          (v.1914-1915)

Isoisäni isoisä on 1.4.3. Kaarle August Suoniemi.

Laulujoutsen perhe

Kuusihenkinen laulujoutsen perhe

Säveltäjä Jean Sibelius ihaili joutsenia suuresti.

Itämerensuomalaisessa perinteessä joutsen on pyhälintu.
Suomen kansallis eepoksessa Kalevalassa on tarina tuonen joutsenesta ja Lemminkäisestä.

Tarinassa Lemminkäisen pitää surmata Tuonen mustasta joesta joutsen. 

Pohjolan emäntä lupasi Lemminkäiselle tuonelan joutsenesta palkaksi tyttärensä.

En muista tiesikö Lemminkäinen sitä, että joutsenen surmaamisen palkkana on aina kuolema. 

Lemminkäinen yrittää surmata linnun, mutta tuleekin itse surmatuksi ja miekalla paloitelluksi tuonelan virtaan. 

Myöhemmin Lemminkäisen äiti löytää poikansa. Kerää tämän palaset ja kokoaa hänet yhdeksi. 

Tuonelan Joutsen aihetta Jean Sibelius on käsitellyt Lemminkäinen -sarjassaan.

Sarjan toinen osa on nimeltään Tuonelan Joutsen.     

Laulujoutsen on Suomen kansallislintu.

Akseli Gallen-Kallela on Sibeliuksen tapaan tarttunut tuonelan joen joutsen aiheeseen.

Gallen-Kallelan maalauksessa Lemminkäisen äiti laulujoutsen lipuu pitkin mustan veden pintaa taustalla, äidin kootessa poikansa palasia yhteen maalauksen etualalla.

Suloisia Pääsiäiskortteja menneestä

Onnellista ja siunattua Pääsiäistä lukijoilleni! 

Pääsiäinen on kristikunnan tärkein juhla. Jeesus Kristus kärsi ristinkuoleman ja ylösnousi taivasten valtakuntaan. Kuolemallaan Kristus sovitti meidän häneen uskovien synnit, sillä ilman häntä emme voi pelastua.

Lapsena olin pahoillani ja surullinen siitä, että Juudas kavalsi, Pietari kielsi sekä juutalaiset ja Pontius Pilatus halusivat Jeesuksen kuolevan. En vielä käsittänyt sitä, että Jeesuksen kuolema oli välttämätön osa Pääsiäistä ja uskovien pelastumista. Jeesus rakasti meitä niin paljon, että antoi oman henkensä. Lapsena koin Jeesuksen juuri tämän kortin tapaisena hyvänä paimenena, lasten parhaana ystävänä. Tavallisena evankelisluterilaisena, en edes koe olevani kovinkaan uskovainen, vaikka Jumalaan uskonkin. Olen aina mieltänyt itseäni uskovaisemmat, kuten joka sunnuntai kirkossa käyvät, lestariolaiset, heränneet ja herätysliikkeisiin kuuluvat ihmiset uskovaisiksi, mutta en itseäni. Minulle usko on jotain yksityistä, joka tulee sielusta sisältä päin, ei niinkään ulkoisista tapojen toistamista. Tällä viikolla pohdiskelin Lutherin tekemää pesäeroa Katoliseen kirkkoon. Siinä missä katolisten ja ortodoksien juhliin kuuluvat pyhimykset, niin erottamaton osa luterilaisten juhlia ovat Johan Sebastian Bachin säveltämät passiot. Olisiko Bachin kaltaisia suuria kirkkomusiikin säveltäjiä syntynyt, jos Luther ei olisi tehnyt uskonpuhdistusta.  

 

1900-luvun alun postikortit ovat mielestäni hienosti suunniteltuja. Erityisesti Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen korttientekijät ovat huolella taiteilleet postikortteja, joissa on harkittuja ja hauskoja yksityiskohtia. Ennen kunnioitettiin kortin vastaanottajaa valitsemalla kortti huolella. Ei ollut samantekevää millaisella kortilla halusi ilahduttaa tai välittää terveisiään. Hyvää makua haluttiin välittää korttivalinnoilla. 

Muna on erottomaton osa pääsiäistä, sillä se kuvastaa uudelleen syntymistä. 

Tähän korttiin on lisätty pajunkissoja, jotka kukoistavat pohjolassa juuri pääsiäisen aikoihin.

Pääsiäisen ilo tavoitti sinut :)

Kevään hengelle tehty munankuoresta vaunut.

Tämä kortti sopii hyvin ensimmäiseen pääsiäispäivään, sillä siihen on kirjoitettu Kristus on noussut tänään. 

Sumu ja kurjet

En ole pitkään aikaan ehtinyt kirjoittamaan blogiani, tämä kevät ja kesä vaikuttavat lupaavilta blogini suhteen. Saan pian opintoni päätökseen, joten saan lisää vapaa-aikaa opintoihini käyttämästä ajasta. Toisaalta ei voi olla varma mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Rakastan kotiani ja sitä ympäröivää Hämeenkyrön maaseutua. Hämeenkyrö sijaitsee Pirkanmaalla. Sumu on yleistä kotonani etenkin kesällä ja syksyllä. Laulavat kurjet puolestaan viihtyvät lähistön vanhoilla soilla.

Esi-vanhempani ovat asuneet minusta viisi sukupolvea taaksepäin tällä samalla tilalla. Välillä saatan kuvitella näkeväni saman maiseman jonka esi-vanhempanikin ovat nähneet. Tuntuu levolliselta kuulla samoja luonnon ääniä, joita esi-vanhempanikin ovat kuulleet. Siinä on jotain selittämättömän mystistä. Maisemat ja luonto tuntuvat läheisiltä, niiden kautta koen syvää samaistumista esipolviini. 

  Tässä viedeossa näkyy auton ajovalot läheiseltä tieltä sumun läpi. Sumua on vain vähän.

 Jokin sai kurjet laulamaan. Sumua on jo selvästi enempi.

 Sumua jatkaa kosteasta maasta kohoamistaan.

Sumu peittää jo maiseman, kuvattu 10 metrin päästä alkuperäisestä kuvauspaikasta.

Kuvasin videot valokuvauskamerellani, joten sen laatu ei ole yhtä hyvä kuin videokuvaamisen tarkoitetulla kameralla. Tuona elokuun iltana laskeva aurinko värjäsi taivaan punaisella, maasta nousi sumu ja kurjet lauloivat jossain etäällä sukuni pelloilla tai suolla. Löysin nämä videot järjestellesäni kuviania ja ottamiani videoita. Olen kuvannut nämä 13 elokuuta 2012. Aikaa ensimmäisen ja viimeisen videon välillä on ehtinyt kulua 15 minuuttia.