Sumu ja kurjet

En ole pitkään aikaan ehtinyt kirjoittamaan blogiani, tämä kevät ja kesä vaikuttavat lupaavilta blogini suhteen. Saan pian opintoni päätökseen, joten saan lisää vapaa-aikaa opintoihini käyttämästä ajasta. Toisaalta ei voi olla varma mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Rakastan kotiani ja sitä ympäröivää Hämeenkyrön maaseutua. Hämeenkyrö sijaitsee Pirkanmaalla. Sumu on yleistä kotonani etenkin kesällä ja syksyllä. Laulavat kurjet puolestaan viihtyvät lähistön vanhoilla soilla.

Esi-vanhempani ovat asuneet minusta viisi sukupolvea taaksepäin tällä samalla tilalla. Välillä saatan kuvitella näkeväni saman maiseman jonka esi-vanhempanikin ovat nähneet. Tuntuu levolliselta kuulla samoja luonnon ääniä, joita esi-vanhempanikin ovat kuulleet. Siinä on jotain selittämättömän mystistä. Maisemat ja luonto tuntuvat läheisiltä, niiden kautta koen syvää samaistumista esipolviini. 

  Tässä viedeossa näkyy auton ajovalot läheiseltä tieltä sumun läpi. Sumua on vain vähän.

 Jokin sai kurjet laulamaan. Sumua on jo selvästi enempi.

 Sumua jatkaa kosteasta maasta kohoamistaan.

Sumu peittää jo maiseman, kuvattu 10 metrin päästä alkuperäisestä kuvauspaikasta.

Kuvasin videot valokuvauskamerellani, joten sen laatu ei ole yhtä hyvä kuin videokuvaamisen tarkoitetulla kameralla. Tuona elokuun iltana laskeva aurinko värjäsi taivaan punaisella, maasta nousi sumu ja kurjet lauloivat jossain etäällä sukuni pelloilla tai suolla. Löysin nämä videot järjestellesäni kuviania ja ottamiani videoita. Olen kuvannut nämä 13 elokuuta 2012. Aikaa ensimmäisen ja viimeisen videon välillä on ehtinyt kulua 15 minuuttia.